ASKEL / LOKAKUU 2004

Pyhä on IN

Virtaukset tulevat ja menevät ja nappaavat mukaansa Välillä ne voivat löytää tiensä myös seurakunnallisiin ympyröihin - ikään kuin huomaamatta. Mitkä asiat ovat nyt IN? Julkinen nolaaminen, huippuosaamishömppä ja kuoleman kieltäminen. Julkinen nolaaminen on tullut muotiin salakavalasti median kautta, eikä ainoastaan suositun Idols-ohjelman myötä. Pikkuhiljaa olemme oppineet nauramaan toisille ihmisille ja nolaamaan heitä. TV:ssä taannoin Hytönen show oli esimerkki ohjelmasta, jossa vieras hyvin usein jollain lailla saatiin nolattua. Nykyään lippulaivana on Helsingin Sanomien NYT-liite, jossa kuvilla, kuvateksteillä ja piirroksilla jatkuvasti pilaillaan ihmisten kustannuksella. Kesällä läpi pääsi pieni piirretty kuva luurankosta, joka potki palloa ja teksti viittasi siihen miten, juutalaiset pelaavat hyvin jalkapalloa. Kokonainen kansa ja vähemmistö pystyttiin nolaamaan kuvalla, jota lehden toimitus jälkikäteen pahoitteli. Savonlinnan seudulla ilmestyvässä Itä-Savo-lehdessä oli kesällä taloustoimittajan juttu uusista Mersu-autoista, joiden lamput ovat ns. "Väyryset". Taloustoimittaja opasti meitä pienellä vihjauksella nauramaan Paavo Väyrysen silmille. Näin pitkällä olemme. Toinen ilmiö on ns. huippuosaamishömppä, josta esimerkiksi filosofi Marja-Riitta Ollila on puhunut. Jokaisen kaupungin, kunnan, työpaikan, oppilaitoksen ja kohta varmaan myös seurakuntien www-sivuilla puhutaan, miten juuri täällä on huippuosaajia. Ja niitä halutan lisää. Noin 80 % ihmisistä on tavallisia tallaajia, jotka taitavat työnsä ja asiansa ilman suurempaa hehkutusta osamisesta. Työpaikkailmoitukset ovat täynnä tätä huippuosaamistoivomusta; työpaikan kuin työpaikan pystyy hallitsemaan vain innovatiivinen, luova, ulospäinsuuntautunut, kielitaitoinen, dynaaminen, tehokas ja tahdikas hemmo. Tavallinen kuolevainen, jolla aamulla on migreeniä, jäseniä kolottaa ja vatsavaivat iskee aina ruokailun jälkeen, ei pysty näitä hommia hoitamaan. Ihmiset oikeasti luulevat, että erilaiset tehtävät ja työt eivät olisi opittavissa siinä kuin joku harrastuskin. Kolmas ilmiö on kuoleman kieltäminen. Mainonta syöttää meille kuvaa ikuisesta nuoruudesta, ja kuolema on vain tilastollinen harvinaisuus. Luin parina sunnuntaina Helsingin Sanomien kaikki noin viisikymmentä kuolinilmoitusta. Molemmilla kerroilla valtaosassa ilmoituksia todettiin "haudattu hiljaisuudessa". Kuolema on liian kallis asia jälkeläisille, joten kustannustehokkaana kannattaa hankkia ajoissa halpa arkku ja pyrkiä etukäteen minimoimaan turhan suuret kulut. Vielä kun pääsisimme eroon koko hankalasta kuoleman teemasta ja koko kuolemasta. Ihan vain hiljaisuudessa. Kaikki nämä kolme ilmiötä kertovat aikamme ihmisen pinnallisuudesta, narsistisuudesta ja kyvyttömyydestä nähdä, mistä elämässä on kysymys. Julkisen nolaamisen kulttuuriin tulee puuttua, ennen kuin me nauramme ja nolaamme julkisesti vammaiset, vanhukset ja sairaat. Kasvatuksellisesti teemme karhunpalveluksen lapsille ja nuorille. Julkisella nolaamisella ihminen paljastaa oman ylimielisyytensä. Huippuosaamishömppä uppoaa heikoon itsetuntoon. Kuitenkin se on vain muutamien konsulttien keksintö. Nämä konsultit ovat kuin leikatut kissat keväällä kiima-aikana. Mouruta ne osaavat, mutta eivät tiedä ja osaa itse, miksi täällä mourutaan. Kuoleman kieltäminen on vain keino pitkittää sitä tosi-asiaa, että sama kohtalo on edessä ennenpitkää jokaisella, huippuosaaja-konsultilla ja tavallisella duunarille. Siksi me tarvitsemme nyt vain yhtä asiaa. Kirkkoa ja Pyhän Jumalan kohtaamista.
Se on IN. TEUVO V. RIIKONEN