Puheenvuoro IV Kristillisen kirjan päivillä
Savonlinnassa 13.-15.6.2003

KUNNIOITA KIRJAA, KIRJASTOA JA KIRJAKAUPPIASTA

Kirja on vanha keksintö, jolla ei näytä olevan enää merkitystä modernissa mediatulvassa. Uuslukutaidottomien vidioottien väitetään työntävän kirjan marginaaliin. Näin on pelätty. Sen seurauksena on ajateltu kirjallisuuden roolin yhteiskunnallisena keskustelun virittäjänä ja suomalaisuuden rakentajana heikkenevän. Kirjan merkitystä on vähätelty, mutta sen vaikutukset ovat valtavat. Erkki Toivanen kirjoitti (Kotiliesi 11/03) miten arabimaissa käännetään vuosittain yhteensä 330 kirjaa eli viidesosa mitä Kreikassa. Viimeksi kuluneen tuhannen vuoden aikana arabimaissa on käännetty vieraskielisiä kirjoja vähemmän kuin nykyään vuosittain Espanjassa. Kirjalla ei kuitenkaan mene yhtä huonosti. Päivittäin julkaistaan 1000 uutta kirjaa ja 14.000 tiedeartikkelia. Painetun tiedon määrä kaksinkertaistuu 3-4 vuoden välein. Viimeisen 30 vuoden aikana on tuotettu enemmän tietoa kuin edeltävien 500 vuoden aikana. Euroopassa kirja elää loistoaikaa. Vuodessa julkaistaan 54.000 kustantajan 366.000 uutta nimikettä, joita jakelee 25.000 kirjakauppaa ja yli 100.000 muuta jakelupistettä. Suomessa kirjakauppojen kulta-aika oli 1960-luvulla jolloin niitä oli yli 700. Nyt syrjäkylien autioituessa kirjakauppoja on yli 300, joista erikoiskauppoja 80 ja kristillisiä 28. Myynnistä kirjojen osuus on 62 % ja sivussa pitää myydä muutakin. Suomessa kirjan verotus on 8 % kun se monissa EU-maissa on nolla. Kirjastojen aseman puolesta on pelätty. Kun esille nousee ajatus sivukirjaston lakkauttamisesta ihmiset kiitettävästi heräävät puolustamaan kirjastojaan. Siitä huolimatta Suomen kirjastoihin ostetaan nykyään vuodessa 700.000 kirjaa vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Koulukirjahankinnat on vähentyneet noin 220.000 kirjan verran. Silti Suomessa myytiin viime vuonna kaikkiaan noin 31 miljoonaa nidettä. Suomessa on kirjakerhot suosittuja. Kun niissä vuonna 1973 oli 185.000 jäsentä nyt heitä on yli 600.000. Kirjojen myyntikanavat ovat lisääntyneet. Suurmarketit saivat 1970-luvun alussa luvan myydä kirjoja makkara ja deodoranttihyllyjen välissä. Vaikka kirjoja ostetaan Suomessa yhä vähemmän kirjastoihin tilanne ei kuitenkaan ole yhtä huono kuin USA:n presidentillä, jonka kirjaston väitettiin palaneen. Onneksi turvamiehet ehtivät viedä molemmat värityskirjat suojaan. Kirjan, kirjaston ja kirjakauppiaan puolesta pitää taistella. Kirjailija Arto Paasilinna vertasi Kirjastolehdessä (1/03) kirjastolaitosta henkisiin puolustusvoimiin. Lapset pitää viedä kädestä pitäen kirjastoon ja siellä pitää opetella olemaan hiljaa. Miehet pitää opettaa ostamaan vaimoille lahjaksi muutakin kuin alusvaatteita ja hajusteita. Kirjaa pitää kohdella kunnioittavasti ja kirjailijoiden pitää tulla norsunluutorneistaan kansan keskelle. Koulujen pitää yhä enemmän johdattaa lapsia ja nuoria kirjan ihmeelliseen maailmaan. Kirjailijaliiton uusi puheenjohtaja Kari Levola kirjoitti (Sihteeri & assistentti 4/2003) ”Kun ihminen lukee kirjaa, hän pääsee käyttämään omaa luovuuttaan ja mielikuvitustaan, osallistumaan kirjan maailmaan”. Derek Law ilmaisi, että kirjastot ovat yhteiskunnan toiseksi suosituin instituutio. Suosituin on krematorio, johon harva kuitenkin palaa. Kansakunta, kaupunki ja ihminen osoittaa sivistyksensä kunnioittamalla kirjaa, kirjastoa ja kirjakauppiasta. Ja lukemalla.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
Puheenvuoro IV Kristillisen kirjan päivillä
Savonlinnassa 13.-15.6.2003