SEURAKUNTALAINEN maaliskuu 2010 KIIMAA, KAUHUA JA KAUNAA Kiimaa, kauhua ja kaunaa. Näillä kolmella K-kirjaimella alkavalla sanalla myydään Pauli Aalto-Setälän mukaan meille iltapäivälehtiä. Siis tiedäthän nuo lehdet, joita myydään kirkuvilla keltaisilla lööpeillä, jotka huutavat päivittäin meille päivän sensaatioaiheita. Olen muutaman kerran testannut ja käynyt kyseisiä lehtiä lukemalla tarkkaan läpi numerot ja todennut, että tämä väite pitää paikkansa. Meille tarjotaan koko ajan kiimaa, kauhua ja kaunaa. Ja se mikä on yllättävää, sama uutisointi on levinnyt myös muuhun mediaan ja verkkouutisointiin. Näillä tehdään tulosta. Meitä kiinnostavat ihmisten avio- ja avoerot. Kauhua tuodaan meille maanjäristyksillä, siepatuilla lapsilla, hotelliin eteiseen tulevilla junilla ja liikenneonnettomuuksilla. Lentokoneen normaali rutiinitarkastus ja koneen kääntäminen takaisin omalle kentälle onkin pelottava asia. Entä jos? Kauhussa on se hyvä puoli, että sen perusteella on helppo myydä turvallisuutta. Mitä enemmän meitä pelottaa, sitä enemmän meidän pitää miettiä turvalukkoja, vakuutusturvaa ja auton sivuttaistörmäyssuojaa. Kauhua tarjoillaan myös Afgnaistanin kriisinhallintajoukon suomalaisen sotilaan mahdollisella kuolemalla ja unohdetaan, että joka vuosi Suomessa kuolee 2000-3000 miestä viinan väärinkäytön seurauksena. Kauna on myös hyvä päivittäinen mielialan ylläpitäjä. Mikä kiinnostaisi enemmän kuin muiden palkat ja mahdolliset edut. Siksi meille tarjotaan kansanedustajien palkkatietoja, ministeriön osakkuuksia, piispojen etuja ja kunnanvaltuutettujen vuosituloja. Mikä onkaan mukavampi tieto, kuin tietää prosentuaalinen palkankorotus. Kiimaa, kauhua ja kaunaa. Elämä tarvitsee päivittäisen annoksen, jotta me jaksamme. Kiima, kauhu ja kauna pitävät mielen virkeänä ja seurakuntaisen siveänä. Vai pitääkö? Milloin nämä uutiset tulevat seurakuntia koskeviin uutisiin? Vai ovatko jo tulleet? Teuvo V. Riikonen
|