ITÄ-SAVO JA LÄNSISAVO-LEHDELLE

Mielipide

AFGAANINAINEN MATKALLA VAPAUTEEN

Kävelen Afganistanilaisen kylän kadulla, kun talon portista tulee ulos nuori tyttö perinteinen Burkha-asu päällä. Hän ei huomannut minua ja siksi ei ollut huivia naamansa edessä. Yhtäkkiä katseemme kohtasivat ja hän välittömästi peitti huivilla kasvonsa.
Tuo pieni hetki kertoi paljon Afganistanilaisen naisen tilanteesta. Parhaimmillaan Taleban-hallinnon aikana naisilta kiellettiin niin työnteko, koulutus kuin kadulla kävely yksin ilman mies-seuralaista. Afganistanissa on menossa yksi historian laajimmista kriisinhallintaoperaatioista, jonka olennaisena osana on naisen aseman parantaminen.

Mitä Afgaanimies pelkää?

Afgaani-syntyinen kirjailija Khaled Hosseini (Tuhat loistavaa aurinkoa, Otava 2007) kuvaa hienolla tavalla Afgaani-naisen tietä pakko-avioliittojen ja vuosisataisen alistamisen jälkeen. Pakolla keski-ikäiselle miehelle naitettu 15-vuotias Mariam pyyhkii kyyneliä silmistään uudessa talossa Kabulissa satojen kilometrien päässä kotoaan. Siihen mies Rashid vastasi kulmat kurtussa: ”On vain yksi asia jota en voi sietää ja se on naisen itku.
Olen pahoillani. Minä en kerta kaikkiaan siedä sitä.” (s.
61). Mitä muuta Afgaanimies ei siedä?
Vai onko kyse vain siitä, mitä romaanissa (s.13) Mariamin äiti sanoi tytölle: ”Paina tämä mieleesi, tyttöseni, ja painakin kunnolla: niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen.
Aina. Muista se, Mariam.”
Ongelman taustalla on sekä historiasta että uskonnosta nousevat rasitteet, jotka ovat vuosikymmeniä alistaneet naista. Siksi tärkeää on tyttöjen ja naisten kouluttaminen.

Pääsy kielletty tytöiltä

”Kansainvälisen yhteisön keskeinen tehtävä Afganistanissa on varmistaa, että myös naiset ja tytöt voivat käydä koulua”, sanoi presidentti Tarja Halonen kansainvälisessä korkean tason naisvaikuttajien konferenssissa Brysselissä, naistenpäivänä maaliskuussa 2008. Tilastot tukevat tätä ja osoittavat samaa tyttöjen ja naisen asemasta Afganistanissa. Ilmiö on nähtävissä maailmanlaajuisesti, koska joka kolmas kehitysmaassa asuva aikuinen on lukutaidoton ja 130 miljoonalla lapsella ei ole mahdollisuutta käydä koulussa. YK:n vuosituhatjulistuksessa sanottiin, että ”varmistamme vuoteen 2015 mennessä, että lapset kaikkialla, tytöt ja pojat, pystyvät suorittamaan loppuun peruskoulutuksen ja että tytöillä ja pojilla on yhtäläinen pääsy koulutukseen kaikilla tasoille.”
Afganistanissa 80 % naisista on koulutusta vailla. Pieni vähemmistö maaseudun tytöistä käy koulua. Maassa on maailman suurin määrä kouluikäisiä lapsia. Yli puolella heistä ei ole edes mahdollisuutta käydä koulua. Tyttöjen osuus kouluttamattomista lapsista on kaksi kertaa suurempi kuin poikien osuus. 23 vuotta jatkuneet sodat romahduttivat Afganistanin koulutusjärjestelmän, kun ihmiset joutuivat lähtemään pakoon kodeistaan. Koulumatkat kävivät liian vaarallisiksi tai koulu oli tuhottu.
Opettajien palkkoihin ja oppimateriaaliin ei ollut enää varaa. Myös alueelliset erot luku- ja kirjoitustaidossa ovat suuria. Alhaisinta koulutustaso on maaseuduilla sekä
etelä- ja keskiosissa.

Tilastot tukevat aktiivisuuden vähenemistä

Tarkat tilastot tukevat samaa. Yli 6-vuotiaista luku- ja kirjoitustaitoisia on 28 %, joista pojista 36 % ja tytöistä 18 %. 15-24 vuotiaiden kohdalla luvut ovat hiukan paremmat. Miehillä 39,9 %, naisilla 19,6 ja yhteensä 31,3 %. Maaseudulla lukutaitoisia on 23 % ja kaupunkialueilla
56 %.  6-13 vuotiaista lapsista käy koulua koko maassa 37 %, poikien osuuden ollessa 43 % ja tyttöjen 29 %.
Maahan on perustettu tuhansia uusia kouluja, joissa arvellaan olevan noin kuusi miljoonaa lasta. Joissakin paikoissa lasten koulunkäynti on jaettu kahteen osaan. Osa käy aamupäivällä ja osa iltapäivällä.
Alhainen luku- ja kirjoitustaito myös näkyy. Vuonna 2004 pidetyissä presidentinvaaleissa naisten äänestysprosentti jäi alhaiseksi. Se haastaa maan koulujärjestelmän uudella tavalla. Huomiota on kiinnitetty koulutuksen laatuun, tarjonnan määrään ja myös opettajien koulutuksen tasoon.
Vanhemmat pitää vakuuttaa, että lapset ja etenkin tytöt kannattaa lähettää koulutettavaksi. Se vaatii asennemuutosta ja tässä onkin päästy eteenpäin. Naisilla on omat kiintiönsä maan parlamentissa ja paikallishallinnossa. Yksittäiset esimerkit rohkaisevat naisia menemään rohkeasti eteenpäin.

Mahdollisuus kolmen parhaan joukkoon

Tästä yhtenä esimerkkinä keväällä oli, kun maan omassa Idols-kilpailussa eli Afgan Star-kisassa nuori Lima Sahar nousi ensimmäisenä naisena kolmen parhaan finalistin joukkoon. Saavutus on historiallinen, sillä vielä 2000-luvun alussa naiset eivät voineet edes liikkua kodeistaan ilman seuralaista, saati laulaa kilpailuissa.
Lima Saharin mielestä tasa-arvo ei voi edistyä, jos vallitsevaa ilmapiiriä ei kyseenalaisteta.
Toisena esimerkkinä oli Mazare –e Sharifin kaupungista, jossa keväällä ensimmäisen kerran naiset pääsivät rukoilemaan kuuluisaan Siniseen Moskeijaan – verhon taakse. Vieraillessani kyseisen Moskeijan uskonnollisia johtajia tapaamassa, he viestittivät että käytäntö mahdollisesti laajenee muihin moskeijoihin.
Esimerkkien takana on toinen todellisuus. Vahvat naiset ovat aina vieneet yhteiskuntaa eteenpäin. Kirjailija Juha Muurisen sanoin ”Ehkä jokin afgaaninaisten uskomattomassa sitkeydessä lumoaa” (MTV3 Blogi).

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on Savonlinnan kristillisen opiston rehtori ja kirjailija, joka työskentelee puoli vuotta Afganistanissa ISAF-joukoissa sotilaspastorina.
Lähteet: Ministry of Rural Rehabilitation and Development and the Central Statistics Office, Suomen YK-liitto, MTV3 verkkouutiset, YLE:n verkkouutiset. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa