ELÄMÄÄN-LEHTI

SEITSEMÄN NYKYAJAN KUOLEMANSYNTIÄ

Ennen vanhaan oli seitsemän kuolemansyntiä. Ovat ne varmaan edelleenkin olemassa, mutta uusia on tullut. Mitä voisi olla nykyajan seitsemän kuolemansyntiä? Asiat, jotka ovat ikään kuin lipsahtaneet mukaan joko huomaamatta, oikean opin nimissä tai muuten vaan kirkollisen illan pimetessä.

1.                         Pahan puhuminen

Vanha sananlasku sanoo, että missä kaksi kristittyä on koolla, siellä kolmas on heidän hampaissaan. Kerrotaan eräästä lähetyspiiristä, joka oli uskollinen omalle kutsumukselleen, Japanin lähetykselle ja pahan puhumiselle. Piiri oli oikeudenmukainen, sillä kaikista puhuttiin pahaa. Myös kirkkoherran rouvasta. Pahan puhumisen hyvä puoli on se, että hetkeksi voi tuntea olevansa parempi, niin kuin olemmekin. Kun ihmisen maine oikeuskäsityksemme mukaan on aina hyvä, sen toiseksi osoittaminen vaatii näyttöä ja oikeaksi todistamista. Kun käsky kehottaa sanomasta väärää todistusta lähimmäisestä, se ei kiellä lausunnon antamista, vaan sen, että se ei saa olla väärä. Suomalaiset seurakuntapiirit ovat täynnä juoruakkoja ja hömppäukkoja, jotka aamusta iltaan panettelee kaikkia ohikulkijoita. Ihmisen maine voidaan mustata pienellä heitolla. Tiedän yhden eläkeläiskristityn, joka säännöllisesti hampaat narskuen käy toreilla ja turuilla puhumassa pahaa, kuka vaan kohdalle osuu. Ja oppi on ainoa oikea!

2.                         Rahasta ruikuttaminen

Suomi on maailman rikkaimpia maita. Talouskasvumme on ollut uskomatonta. Kenialainen kristitty kävi Suomessa 90-luvun alussa ja hänelle sanottiin, että täällä on lama.
Hän ruokapöytiä katsoessaan halusi vastaavan laman Keniaankin. Suurien kaupunkien, seurakuntien ja yhdistysten kokoukset usein päättyvät rahasta ruikuttamiseen. Päällä on jatkuva narina, miten Helsingin herrat ei tiedä, miten kurjaa on asua kehä III ulkopuolella. Jos kerran annat nimesi ja osoitteesi johonkin listaan, alkaa postia tulla ja tilisiirtopyyntöä sinne missä tarve on suurin. Yksittäiset ylipainoiset kristityt ihmiset tukehtuvat turkkeihinsa ja menevät vaalien aikoihin toreille narisee, miten on kurjaa. On totta, että Suomessakin on oikeasti köyhiä ihmisiä, lapsia, yksinhuoltajia ja eläkeläisiä. Mutta se on erilaista kuin joissakin maissa oleva köyhyys, jossa ihmiset raapivat kaatopaikoilla päivän ateriaa. Raha on vanha keksintö, jota tarvitaan tässä ajassa. Taivaassa sitä ei tarvita ja helvetissä se nokeentuu. Jos kohdalle on sitä osunut, pistä äkkiä osa kiertoon, etteivät sormet pala. Ja lopeta ruikuttaminen.
 
3.                         Pienten jyrääminen

Elämme maailmassa, jossa suuret jyräävät pienet jalkoihinsa. Komeaa on Euroopan Unioni, Amerikka, Helsingin Seurakuntayhtymä, Ammattikorkeakoulut, Suomen Lähetysseura, Helsingin Yliopisto, ABC-ketjut, Helsingin Sanomat, Turun Tuomiokirkko, Jyväskylän seurakunta, Hartwall-areena, MacDonals, Nordea ja Suomen Kirkkopalvelut. Suuret kunnat, seurakunnat, yhdistykset, seurat, pankit, kauppakeskukset ja muut jyräävät koko ajan pienempiä. Erilaiset yhteisöt ovat täynnä paikkoja, joihin pienien toimijoiden edustajia ei pyydetä. Kirkossa vastaavanlainen jyrääminen tarkoittaa, että vähemmistöjä siedetään juhlapuheissa mutta ei päätöksissä. Erilainen saa olla, mutta sitä ei saa näyttää. Uskoa saa, mutta se ei saa näkyä toiminnassa. Nyt pojat mennään samaa kiitorataa pitkin. Rahat jaetaan kaikille tasapuolisesti, kunhan olette meidän kanssa samaa mieltä. Pieni saa olla, mutta se ei saa olla liian pientä.

4.                         Auktoriteettien halveksiminen

Auktoriteettien halveksiminen on seurausta isän ja äidin halveksimisesta. Nyt ei enää meinaa mitään poliisi, ambulanssi ja kunnanjohtaja. Kansanedustajat ovat oman edun tavoittelijoita ja herroja kannattaa vastustaa ihan muuten vaan. Lähes joka työpaikalla ruikutetaan nykyisestä johtajasta. Entistä kaivataan, tulevia odotetaan ja nykyistä itketään. Armeijassa lisääntyy kirkosta eronneet upseerit, jotka edelleen toivovat, että armeijaan tulisi lisää kunnon nuorisoa. Papin nähdessään he luimuilevat otsa rypyssä, kuin rysän päältä kiinni jääneet. He säästävät huonoista palkoistaan muutaman sataa €uroa, eivätkä tiedä että juuri seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö kasvattaa niitä tulevia kunnon sotilaita. Nykysukupolvelle vertaistueksi on tullut internet, kaverit ja muut vertaisryhmät. Nykyisiin poliitikkoihin ja piispoihin ei kannata luottaa. Opettajille haistatellaan ja yleensä vain laillisesti asetettua auktoriteettia pilkataan. Pappi, poliisi ja pehtoori ei ole mittään!

5.                         Nilkkimäinen kirkollisuus

Nilkkimäinen kirkollisuus etenee rakenteissa.
Lipeväkieliset ”nousukkaat” etenevät tasaisesti eri portailla. Paikkoja ja asemia löytyy, kun osaat oikeassa kohtaa nuoleskella. Kun ministeri, kansanedustaja ja piispa tulevat paikalle, nuoleminen alkaa. Olin kerran kirkollisessa jalkapalloturnauksessa, johon piispa oli eksynyt paikalle. Paikallinen pastori ylisti piispaa sellaisella tempolla, että meikäläisellä lusikka putosi kädestä. Kun nilkkimäinen kirkollisuus pitää puhetta ja kirjoittaa tekstiä olalle taputtelijoita riittää.
Asiantuntija-tiimit vilahtelee samanlaisia puheita pitäviä asiantuntijoita. Mitaleita ja palkintoja jaetaan niille, joilla niitä on jo entuudestaan. Eräässä paikassa johtaja palkittiin näyttävästi kahden vuoden työskentelyn jälkeen, jonka seurauksena hän jätti koko työn. Milloin palkintoja aletaan jakaa todellisille arjen sankareille – niille, joita muut ei huomaa milloinkaan?

6.                         Kurjuudesta nariseminen

Seurakunnissa vieraillessa aina joku narisee kirkkoherrasta, siunauskappelin verhoista ja huonoista saarnoista, vaikka ne eivät kiinnosta yhtään. Joillekin jatkuva nariseminen on geeneissä. Eräällä lennolla yksi nainen valitti kapteenille koneen ilmanpainetta ja sanoi, että ei saa kenkiä jalkaan ja työnsi samalla vasenta kenkää oikeaan jalkaan. Sama nainen sanoi, että kapteeni lentää liian lähellä tuota toista konetta ja osoitti oman koneen siipien valoja. Mistä kirkkoon ja seurakuntiin on myös pesiytynyt niin hirveästi näitä rutisevia ihmisiä.
Vaikka niillä olisi 15 lautasta edessä ruokaa, ne narisee jostakin kastikkeen väristä ja sämpylän kovuudesta.
Ulkomaan matkoilla, vaikka olisi kuinka kauniit maisemat, hyvät kuljetukset ja ystävällinen opas, aina joku narisee että täällä on kuuma!

7.                         Kyynisyys

Tiedäthän sen virallisen hiippakuntahiippailijan, joka aina jokaisen yhteisen hankkeen edellä asettaa motiivit kyseenalaiseksi? Juuri silloin, kun kaikkien kristittyjen pitäisi lähteä johonkin yhteiseen hankkeeseen, josta hyötyisi koko kristikunta, niin eikö vaan joku ala epäillä teologista pohjaa, ekumeenisia yhteyksiä, vähiä työntekijäresursseja, turhautumista ja sitä, että ollaanko tässä pienen ihmisen puolella? Kyynisyys ilmenee asenteissa, mielipiteissä ja kyvyttömyydessä antaa positiivista palautetta, silloin kun sitä eniten tarvittaisiin.
Kyyninen kristillisyys epäilee karismaattisuutta, opillisuutta, uusia hankkeita, Helsingin valta-asemaa, piispojen salaliittoja, kapitulin kokouksia, herätysliikkeiden naisvihaa, kirkon keskushallintoa ja kaikkea, mikä liikkuu. Ainoa oikea ratkaisu on vastustaa kaikkea! Tuleeko tästä mitään?

 

Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori, joka työskentelee 2008 puoli vuotta Afganistanissa suomalaisten kriisinhallintajoukkojen sotilaspappina