Saimaa-lehti 5.10.2011

KESKIÖSSÄ ON IHMINEN

Marraskuun lopulla Savonlinnan kristillisen opiston juhlasali muuttuu. Koko vuoden opiskelijoiden, kurssilaisten ja muiden vieraiden käytössä oleva monitoimitila muutetaan joulujuhlatilaksi. Seinillä on kauniita jouluun liittyviä koristeita, joulukuusi seisoo salin nurkassa, pöydät on laitettu kauniisti liinoineen ja kynttilöineen, ja koko salissa huokuu arvokkuus, kodinomaisuus ja lämpö. On alkamassa jokavuotinen perinne Savonlinnan seudun sotaveteraani miesten ja naisten joulujuhla, johon osallistuu myös paljon sidosryhmien edustajia. Samalla kun juhla aloittaa opiston kuukauden pikkujoulujuhla kauden, se on muistutus perinteistä, arvoista ja kunnioituksesta sotiemme veteraaneja kohtaan.

Savonlinnan kristillinen opisto on selkeä osa kansalaisyhteiskuntaa ja vapaata sivistystyötä. Ritalanmäellä on ollut Säämingin pappilan paikka 1500-luvulta aina 1940 luvulle asti, jolloin paikalla aloitti 65 vuotta sitten nykyinen opisto. Ritalanmäellä ovat vierailleet Mikael Agricola, Urho Kekkonen ja tuhannet muut tunnetut ja vähemmän tunnetut maamme kansalaiset. Viime vuosina joukkoon on globaalissa maailmassa liittynyt yhä enemmän maahanmuuttajia, viime vuosina jopa noin 20:sta eri valtiosta kerrallaan.

Kansalaisyhteiskunta on alhaalta päin syntyvää toimintaa, joka on synnyttänyt maahamme erilaisia toimijoita. Oppilaitokset ovat osa kokonaisuutta. Vapaan sivistystyön aatteelliset juuret menevät aina 1700-luvulle asti. 1800-luvulta Tanskassa syntynyt kansanopistoliike jalkautui Suomeen ja sen seurauksena Suomessa on 87 kansanopistoa. Sodan jälkeen maassamme alkoi voimakas jälleenrakentaminen, jonka seurauksena nähtiin vastuu myös tulevista sukupolvista. Niinpä 69 Säämingin seudun ihmistä kokoontui perustamaan kannatusyhdistystä opistolle, joka aloitti toimintansa 1946. Matka ”agraariyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan” on ollut pitkä, mutta aina keskiössä on ollut ihminen.

Alkuvuosina Säämingin pappilan yhteyteen syntynyt oppilaitos tarjosi koulutusta melko vaatimattomissa olosuhteissa pääasiassa maaseudulta tulevalle nuorisolle pitkäkestoisilla linjoilla. Ne aloitettiin vasta lokakuussa, kun syksyn kylvötyöt oli tehty. 1960-luvulla, kun suuret ikäluokat tulivat oppimisikään, kansanopistot täyttyivät opiskelijoista. 1970-luvun alussa opistolla oli kaikkien aikojen pitkien linjojen oppilasmäärä yli sata oppilasta. Määrä on rikottu vasta nyt 2011, kun syksyllä opistolla aloitti noin 110 opiskelijaa kahdeksalla eri linjalla. Jo alkuvuosikymmeninä opiston kaunis miljöö alkoi tarjota mahdollisuuden lyhytaikaiseen koulutukseen ja kokoontumisiin. Tämän seurauksena kansalaisyhteiskunnan erilaiset ryhmät löysivät ja ovat löytäneet paikkansa opiston maisemissa Saimaan rannalla Pullinlahdella. Vapaan sivistystyön olemukseen kuuluu itseohjautuvuus ja oman tehtävän hakeminen.

Kansanopistojen toimintaa on aina leimannut kyseenalaistaminen ja vaihtoehtoisten tapojen etsiminen. Oppimisympäristöinä hyödynnetään erilaisia miljöitä, rakennuksia ja kohteita. Kun keskiössä on ihminen ja oppilas, opintosuunnitelmat ”tuunataan” kullekin vartalolle sopiviksi. Kun tavallinen formaali koulutus antaa perustiedot, niin non-formaali koulutus täydentää ja laajentaa sitä ja in-formaali koulutus jatkuu ihmisen mielessä järjestetyn oppimistapahtuman jälkeenkin. Kun Opetusalan viranomaiset laskevat suoritetut luvut tarkkaan, heille jää lukujen jälkeen jäljelle vain kysymys ”onko makkaran paistokin koulutusta?”  Kansanopistomiljöössä internaatti-pedagogiikka on sitä, että ihminen on kokonaisuus. Henki, sielu ja ruumis.  Kaikki oppiminen rakentuu edellisen päälle. Kukaan ihminen ei ole tyhjä taulu. Elämä on elinikäistä oppimista. Siksi parhaimmat oppimiselämykset voivatkin olla kansanopiston rannassa, kun ilta-aurinko valaisee taivaan rantaa ja nuotiolla hiilloksella makkara alkaa olla valmis syötäväksi. Kun nykyään on muotia sanoa, että ”on lupa tehdä toisella tavalla”, kansanopistot ovat tehneet sitä jo yli sata vuotta.

Savonlinnan kristillisen opiston tärkein arvo on kristillinen ihmiskäsitys. Sen pohjalta jokainen ihminen on arvokas. Jokaisella on oikeus sivistykseen, koulutukseen, virkistykseen ja oppimiskokemukseen. Kun Savonlinnan seudun sotaveteraanien joulujuhlassa salin täyteinen väki hiljentyy jouluevankeliumin ääreen oppilaiden seimiesitystä katsomaan ja laulaen samalla tuttuja joululauluja, kansalaisyhteiskunta elää parhaimmillaan.

Keskiössä on ihminen ja kansalainen. J.V.Snellmanin sanoin ”Yksilön tiedot ovat täysin tyhjän päällä eivätkä ansaitse tietämisen tai sivistyksen nimeä, jos ne eivät ole itsenäisesti hankittua, ajateltua ja yksilölliseksi kokonaisuudeksi muokattua tietoa” (Saima-lehti 4.1.1844).
 
Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
Savonlinnan kristillinen opisto
www.sko.fi