Teuvo V. Riikonen
Rentukantie 3, 57600 SAVONLINNA

JOHDATUS AIKUISKASVATUKSEEN

Aikuiskasvatukselle on tyypillistä että siihen kuuluu moninainen joukko toimintoja, joiden tavoitteet, organisoimismuodot ja työskentelytavat poikkeavat suuresti toisistaan. Aikuiskasvatuksesta on sanottu, että se on ohjattujen oppimistilaisuuksien järjestämistä aikuisille jotka aikaisemmin päättyneen tai keskeytyneiden koulutuksen jälkeen jo toimivat työelämässä. Aikuiskasvatuksen termiä on muutettu aikuiskoulutukseksi.
Aikuiskoulutus on nähty organisoiduksi toiminnaksi, jossa aikuiset voivat toteuttaa tavoitteellista oppimista päämääränä sosiaalisten tehtävien hallinta ja persoonallisen kehittymisen jatkuminen. Aikuiskasvatukselle on esitetty neljä keskeistä tunnuspiirrettä. (1)kysymys on aikuisista ihmisistä ja (2) näiden tavoitteellisesta oppimisesta (3) jonkin organisaation järjestämien ohjaavien toimintojen avulla (4) koulujärjestelmän normaalin opetuksen ulkopuolella.
Varhaiskasvatukseen kuuluva peruskoulutus poikkeaa selvästi aikuiskasvatuksesta. Koulutusvaatimusten jatkuva kohoaminen ja koulu-uudistukset aiheuttavat sen että vanhempien ja nuorten välille syntyy koulutuseroja.
Aikuisopintoja jotka korvaavat nuoruudessa puutteelliseksi jääneet opinnot voidaan organisoida monella tavalla. Aikuiskasvatuksessa nähdään koko persoonallisuuden kehittyminen oppimisena. Siihen liittyy myös tietynlainen tavoitteellisuus, jossa itsekasvatus on olennaisesti mukana. Se on usein hyvin organisoitua toimintaa, jonka tietoisena tarkoituksena on edistää tavoitteista oppimista ja vuorovaikutusta. Varhaiskasvatus on usein nähty alistavana toimintana, jota se ei tietenkään ole. Vielä vähemmin aikuista ei voida "kasvattaa". Kasvatus on tarkoituksellista toimintaa.
Kasvatuksella on myös aina suhde opetukseen. Varhaiskasvatuksessa opetus on tärkeässä roolissa. Se on silloin nähty tietoihin ja taitoihin keskittyväksi. Aikuiskasvatuksessa opetus nähdään osana kokonaisuutta, joka sisältää myös opetuksen. Aikuiskasvatuksen tehtävä on tavallaan tarjota mahdollisuus jatkaa sitä oppimista, mikä on hankittu jo varhaiskasvatuksessa. Kuitenkin esim. korkeakouluopiskelun kautta saatavaa ammatillista koulutusta ei lasketa kuuluvan aikuiskasvatukseen.
Aikuiskasvatukseksi usein katsotaan vain suunnitelmallisesti eteneviä aikuisopintoja mutta myös muita aikuisten oppimista tietoisesti edistäviä toimintoja. Siksi on myös puhuttu eriytyneestä ja eriytymättömästä aikuiskasvatuksesta. Eriytynyt aikuiskasvatus on eriytynein kasvatustavoittein ja eri ohjelmin organisoitua toimintaa. Siinä suunnitelmallisesti edistetään aikuisten oppimista. Eriytymätön aikuiskasvatus on aikuisiin suuntautuvaa tarkoituksellista ja kasvattavaa vaikuttamista. Se ei ole eriytynyt suunnitelmallisesti harjoitettavaksi opintojen organisoimiseksi.
Aikuiskasvatuksessa ja aikuisten oppimisessa on monia erityispiirteitä. Yhtenä on tavoitteiden määräytyminen kiinteässä yhteydessä yhteiskunnan muiden toimintajärjestelmien aikuisille asettamiin tehtäviin. Työelämä määrää pitkälti ammattitaitovaatimukset. Yhteiskunnallisten opintojen tavoitteet on usein yhteydessä kulloisiinkin poliittisiin järjestelmiin ja kansalaisten yhteiskunnallisiin tehtäviin. Monet tavoitteet eriytyvät harrastusmahdollisuuksien mukaan.
Yksi merkittävä aikuiskasvatuksen piirre on se, että merkittävä osa tavoitteista on yksityiskohtaisia ja suppeita. Näin myös opintojaksot ovat lyhyitä. Ne myös räätälöidään usein yksittäisiä ryhmiä ja opiskelijoita varten. Aikuisopiskelussa ratkaisevaa on myös aikuisten elämäntilanne. Ne suhteutetaan aikuisen muihin rooleihin. Näin ollen ne ovat usein muiden tehtävien ohessa tehtäviä ja lyhytkestoisia. Aikuisen elämäntilanteeseen vaikuttaa muun muassa työ, oppimisen paineet, koti ja perhe, vapaa-ajan harrastukset, kansalaistehtävät ja monet muut asiat.
Aikuisopiskelussa vaikuttaa myös aikuisen persoonallisuus. Tällöin on usein otettu esille kaksi aikuisopiskelijalle ominaista piirrettä, jotka vaikuttavat oppimiseen. Nämä ovat itsenäisyys ja kokemustieto. Itsenäinen aikuisopiskelija kykenee tekemään itsenäisiä valintoja ja arviointeja. Hän pystyy osallistumaan itse opintojen suunnitteluun ja työskentelytapojen käyttöön. Hän pystyy jäsentämään kokonaisuudet ja opintojen eri vaiheet tarvittaessa ilman tukea ja ohjausta. Tietenkin itsenäisyys on suhteellista ja sen kehittymisessä on eri aikuisilla selviä eroja.
Kokemustieto taas on tärkeä resurssi. Siinä ei ole kysymys vain karttuneesta tietovarastosta, vaan myös toimintamallien kehittymisestä. Kokeneisuus auttaa aikuisoppijaa suhteuttamaan teoreettiset merkitykset pelkän ulkoa opettelun sijasta. Kokeneisuus vahvistaa myös merkityshakuista oppimista. Järjestelmällinen tieto antaa aikuisopiskelijalle ajatteluvälineitä ja eri teorioita joiden avulla voidaan arvioida omaa oppimista.


Oppimistehtävä 1 b
Kasvatus, koulutus, opetus
1. Kasvatus
Kasvatus on muun muassa sitä, että ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Ei ainoastaan vanhemmat kasvata lapsiaan vaan myös lapset toisiaan ja vanhempiaan. Jokainen kasvattaa lähipiirissään läheisiään. Tämä tapahtuu useimmiten tietoisesti tai tiedostamatta. Tulokset vaihtelevat, mutta aina sillä on jokin seuraus. Joskus myös kielteinen vaikutus. (Kari E. Nurmi)
Kasvatukseen liittyy inhimillinen kasvu ja kehitys. Sen sosiaalinen alkuperä voidaan nähdä ihmisen pyrkimyksessä säilyä elossa mukautumalla ympäristöön ja kehittämällä sen hallintaa. Kasvatuksen antropologinen määritelmä liittää kasvatuksen ihmislajin kehitykseen.
Kasvatuksen psykologinen suppea määritelmä määrittelee kasvatuksen kahden henkilön vuorovaikutuksena. Siihen liittyy tavoitteellista toimintaa, jolla pyritään ohjaamaan kasvatettavan persoonallisuuden kehittymistä. Useimmiten kasvatus liitetään lapsuus- ja nuoruusikään. Nykyisin puhutaan paljon myös "elinikäisestä" oppimisesta. Kasvatuksen sosiologinen määritelmä lähtee siitä, että kasvatus on erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä erilaista. Kasvatus on vaihdellut eri maissa eri aikoina. Siihen vaikuttaa kulttuurin ja yhteiskunnallisen tilanteen erot. Kunkin kulttuurin sisältämät arvot, normit ja toimintatavat ohjaavat kasvatusta. (Antikainen)
Kasvatuksen sisältö sisältää tietoa, taitoa, taidetta ja tunnetta (Kari E. Nurmi). Tiedon valta-asema kasvatuksessa perustuu sen arvostukseen. Tiedon hallinta määrittelee usein ihmisen aseman. Usein ihmiset ilmoittavat tunteet ja uskomukset tietoja tärkeämmiksi.
Kasvatus voi olla sekä aikuis- että lapsikeskeistä. Kasvatuksen juuret ovat aina varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, mikä vaikuttaa siihen kuinka turvalliseksi tai turvattomaksi lapsen kiintymys vanhempiin on kehittynyt. Tämä vaikuttaa siihen millaisiin karikoihin kasvatuksessa voidaan myöhemmin joutua (Lea Pulkkinen)
2.Koulutus
Koulutuksen merkityksen tajuaa parhaiten, kun tietää miesten kuolleisuuden ja koulutuksen välisen riippuvuuden. Tutkituissa Euroopan maissa keski-ikäisten miesten kuolleisuus alenee koulutusvuosien lisääntyessä samalla tavoin. Korkeimman koulutustason ryhmässä kuolleisuus on 40-60%pienempi kuin alhaisimman koulutustason ryhmässä. (Ari Antikainen).
Koulutus liittyy yhteiskunnalliseen asemaan, työolosuhteisiin ja elämäntyyliin. Koulutukseen liittyy usein terveelliset elämäntavat, kyky käyttää hyväkseen yhteiskunnan tarjoamia kulttuuripalveluja. Tämä näkyy erityisesti naisilla. Lisäksi siihen liittyy kyky käyttää koulutuksessa uuden tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. (S. Pöntinen)
Valtakunnallisessa koulutussuunnitelmassa alettiin 1960-luvulla tähdentää "kokonaisvaltaisuutta". Tällöin tuli käyttöön myös termi aikuiskoulutus. Silloin koulutuksen järjestämisessä otettiin huomioon myös opintojen jatkuminen aikuisena (Aulis Alanen).
Koulutuksella on yleisessä kielenkäytössä vakiintunut koulunkäyntiin viittaava merkitys minkä lisäksi siihen on totuttu liittämään (esim. Nykysuomen sanakirja) sentapaisia merkityssävyjä kuin kurinalainen totuttaminen ja erityistaitojen harjaannuttaminen.

3. Opetus
Opetukseen liittyy ajatus, että ihminen ei voi kasvaa aikuiseksi eristyksissä siitä yhteiskunnasta, johon hän on syntynyt. Hän on kietoutuneena siihen ja se vaikuttaa oppimiseen. Oppiminen ja oppimisen kohde kuuluvat kumpikin erottamattomana osana sitä sosiaalista viitekehystä, jossa oppiminen tapahtuu. (Peter Jarvis)
Kokemusta ei voi koskaan irrottaa oppimisesta. Mitkä tahansa kokemukset voivat johtaa oppimiseen. Nykymaailmassa oppimiseen vaikuttaa oleellisesti nopeat muutokset. Tällöin myös oppimisen mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin aikaisemmin. Nykyaika on informaatioyhteiskunta, jossa tietoa tulee eri puolilta. On sanottu, että Martti Lutherin aikana talonpoika sai informaatiota elämänsä aikana yhtä paljon kuin Helsingin Sanomien sunnuntainumeron lukija saa yhtenä sunnuntaina.
Opetus luo pohjan oppimiselle. Opetus on aina kokemusperäistä. Oppiminen on prosessi, jossa kokemus muuttuu tiedoiksi ja taidoiksi. Opetus vaikuttaa asenteisiin, arvoihin ja kaikkeen muuhun. Yhteiskunta on aina oppimisen yhteiskunta. Siinä tapahtuu elinikäistä oppimista. Muutokset ovat jatkuvia ja ihmisten on pakko reagoida niihin. Oppiminen on prosessi, jossa ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan.
On myös mahdollista, että ihminen oppiessaan saavuttaa vaiheen, jossa minäkuva on niin eheä, että hänen ei tarvitse oppia uutta (Erikson). Tällöin hän periaatteessa voi vetäytyä syrjään maailman nopeasta muutoksesta. Opetuksessa on aina erilaisia iskusanoja. Yksi tällainen on itseohjautuvuus. (Ahteenmäki-Pelkonen). Itseohjautuvuuden ytimenä opetuksessa nähdään kysyminen, tutkiminen, kyseenalaistaminen ja ongelman asettelu. Tällöin ajatellaan että oppijalla on vapaus valita vastaus erilaisista vaihtoehdoista.
Oppimistehtävä 1 c
Kasvatustieteellä ja aikuiskasvatuksella on samantapainen sisäinen rakenne. Siinä jaetaan pedagoginen tutkimus kahteen pääalueeseen eli kasvatuksen yksilötutkimuksen ja kasvatuksen yhteisötutkimukseen. Kasvatuksen yksilötutkimukseen kuuluu kehityspsykologia, kasvatuspsykologia ja kasvatuksen sosiaalipsykologia. Kasvatuksen yhteisötutkimukseen kuuluu kasvatussosiologia, koulutusekonomia, koulutussuunnittelu, koulutuspolitiikka ja vertaileva kasvatustiede. Yksilötutkimusta voidaan myös nimittää mikrotutkimukseksi ja yhteisötutkimusta makrotutkimukseksi.
Mikrotutkimuksen kohteena kasvattaja, kasvatettava ja heidän välisensä vuorovaikutus. Makrotutkimus kohdistuu kasvatus- ja koulutusjärjestelmiin eli kulttuurin ja yhteiskunnan kokonaisjärjestelyihin. Niillä pyritään varmistamaan yksilön henkilökohtainen kehitys ja osallistuminen yhteiskunnan toimintaan.

Oppimistehtävä 1 d
Elinikäinen oppimisesta on aiemmin käytetty nimitystä uusiutuva koulutus, aikuiskoulutus, jatkuva koulutus ja jopa uudelleen ja täydennyskoulutus. Viime vuosikymmeninä tapahtuneet muutokset työelämässä ovat pakottaneet ihmiset ajattelemaan elinikäisen oppimisen mahdollisuutta.
Kreikkalaiset filosofit Aristoteles ja Platon korostivat elinikäistä oppimista "kehdosta lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kautta vanhuuteen" He korostivat myös, että ihmisen tulee keskittyä vaikeampiin asioihin kuin filosofian opiskeluun nimenomaan myöhemmällä iällä. Silloin kokemus auttaa ymmärtämään vaikeampia asioita ja helpottaa niiden oppimista.
Elinikäinen oppiminen nähdään jokaisen ihmisen oikeutena ja myös velvollisuutena lapsuudesta vanhuuteen asti. Tietysti painopiste on aikuisissa, joista monet ovat jo pudonneet pois työelämän kehityksestä. Tämä aika vaatii elinikäistä oppimista ja sen asenteellinen ymmärtäminen pitäisi alkaa jo varhaisessa vaiheessa.
Elinikäisessä oppimisessa pyritään kehittämään yksilön oppimista koko elämän ajan. Se sisältää muodollisen koulutuksen ja kaiken muun oppimisen. Se on yksilön jatkuva kehitysprosessi, joka antaa valmiudet elää muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassa. Se antaa valmiudet selvitä työelämän muutoksissa. Oppiminen kehittää kaikkia pätevyyden osia.
Oppivaa organisaatiota kuvataan monilla määritelmillä. Se on organisaatio joka osaa käyttää kaikkien yksilöiden ja ryhmien koko oppimiskykyä yhteisten tavoitteidensaavuttamiseksi. Se kykenee luomaan jatkuvan ilmapiirin jatkuvaan oppimiseen ja kehittämiseen. Siinä organisaation jäsenet jatkuvasti kyseenalaistavat toimintansa. Virheitä löytäessään ovat valmiita niitä itse korjaamaan ja uusimaan omia toimintoja. Oppivassa organisaatiossa voidaan luoda hankkia ja siirtää osaamista. Silloin pystytään muuntamaan käyttäytymistä uuden tiedon ja näkemyksen mukaan. Siinä sallitaan virheet, kannustetaan kokeilemaan, rohkaistaan sisäiseen kilpailuun, edistetään ideointia ja kannustetaan ihmisiä oppimaan - myös yhdessä.
Oppiva organisaatio EI ole johtajien kirjoittamaa henkilöstöpolitiikkaa, tietoa tuottava laitos, koulutusohjelmia tarjoava laitos, urasuunnittelua toteuttava organisaatio, suljettu yhteisö eikä menestyksen hurmassa elävä organisaatio.
Oppivassa organisaatiossa tapahtuu oppimista yksilön, tiimin ja organisaation tasolla siten, että se saavuttaa prosessien avulla paremmin tavoitteensa.
Oppiva yhteiskunta on paikka jossa organisaatiot ja ihmiset voivat toimia tehokkaasti. Tietoyhteiskunta, jossa on oikea ympäristö ja infastruktuuri on oppiva yhteiskunta. Se on yhteiskunta jossa oppiminen jatkuu koko elämän. Siinä yksilöt vastaavat itse omasta edistymisestään. Arvostelu mittaa enemmän edistymistä kuin etsii epäonnistumista.
Oppivassa yhteiskunnassa yksilön omat kyvyt, yhteiset arvot ja ryhmähenki ovat yhtä tärkeitä kuin tieto. Oppiminen on opiskelijoiden, vanhempien, opettajien, työnantajien ja yhteiskunnan yhteistyötä. Siinä on yhteinen tavoite. Oppiva yhteiskunta tarjoaa kansalaisilleen monipuoliset mahdollisuudet oppia ja kouluttautua. Elinikäinen oppiminen on siinä jokaisen kansalaisoikeus. Silloin myös yhteiskunta kykenee sopeutumaan muuttuvassa maailmassa sekä myös uusiutumaan.
Siinä on ydin joka muodostuu visiosta, tavoitteista, kansallisista arvoista ja toimintatavoista. Se antaa suunnan oppimiselle. Oppiva yhteiskunta on hyvinvoinnin yhteiskunta, jossa on kansallinen vision elinikäisestä oppimisesta.

Oppimistehtävä 1 e
Ongelmien kasautumisen problematiikkaa voidaan käsitellä teoreettisesti monelta puolelta. Suomea 1990-luvulla kohdannut talouskriisi ravisteli monia ihmisiä. Lama ja sen mukana tullut taloudellinen stressi varjostivat monien elämää. Syitä lamalle oli monia. Ensiksi taloudellisessa ympäristössä tapahtuneet muutokset. Toiseksi rahoituskriisistä ja pankkikriisistä, joka puhkaisi myös luottokuplan. Kolmanneksi ylikuumentunut korkeasuhdanne ja ulkomainen velka. Neljänneksi rakenteelliset tekijät, jotka vaikuttivat esim. verotuksessa. Viidenneksi maan harjoittama rahapolitiikka lamaa edeltävinä vuosina.
Taloudellisen laman vaikutuksia voidaan teoreettisesti lähestyä yksilötasolla taloudellisen stressin käsitteen avulla. Se on moniulotteinen käsite, johon sisältyy objektiivisia tekijöitä kuten työn ja työuran vakaus ja taloudelliset puutteet kuten tulojen menetykset. Subjektiivisiin tekijöihin kuuluu työn epävarmuus, jolloin ihminen arvioi työttömyyden uhkan suureksi.
Laman vaikutukset kasautuvissa ongelmissa ovat joko suoria tai epäsuoria. Suoriin vaikutuksiin liittyy esim. työttömyyden mukana tulevat tulojen vähenemisen ja sen vaikutukset perheisiin. Seurauksena oli sekä aineellisia että henkisiä ongelmia. Kun mukaan tuli konkreettisia menetyksiä sillä oli vaikutuksia henkiseen hyvinvointiin ja mielialaan.
Laman seurauksena oli vaikutukset kaikkiin yksilöihin ja perheisiin. Se vaikutti puolisoiden välisiin suhteisiin ja myös lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin. Kun on tutkittu sekä naisten että miesten kokemuksia taloudellisesta stressistä niin siinä on nähtävissä tietyt teoriat. Työttömyys näyttää tutkimusten mukaan kohdanneen useimmin yksineläjiä ja harvemmin lapsiperheitä. Parisuhteessa lapsettomina eläneistä ja yksinhuoltajista noin viidennes oli työttömänä. Sukupuoli oli usein yhteydessä perhemuotoon. Yksinhuoltajat olivat useimmiten naisia ja yksineläjistä 2/3 miehiä.
Toisaalta työurista tehty tutkimus osoitti, että lamasta huolimatta yli puolet naisista ja yli 60% miehistä sijoittui vakaalle työuralle. Niissä oli tyypillistä työsuhteiden pitkäaikaisuus ja päämäärähakuisuus. Toimeentulotukeen oi turvautunut yli 10 % tutkimukseen osallistuneista. Heistä oli yhtä paljon miehiä ja naisia. Sen sijaan perheissä yksineläjät ja yksinhuoltajat olivat joutuneet tukeutumaan siihen useammin kuin esim. lapsettomat pariskunnat ja lapsiperheet.
Taloudellista tilannettaan yli puolet sanoi hyväksi. Erittäin kireänä sitä piti yli 10 % ja työttöminä olevista lähes kolmannes. Tässä naiset ja miehet arvioivat tilannettaan suunnilleen samalla tavoin. Sen sijaan eri perhemuodoissa elävien kesken oli suuriakin eroja. Yksinhuoltajista joka neljäs ja yksineläjistä joka viides arvioi taloustilanteensa erittäin kireäksi. Lapsiperheissä ja lapsettomissa parisuhteissa saman arvion teki vain joka kymmenes.
Kaikkiaan yleisesti ottaen suurin osa tutkimukseen osallistuneista olivat selviytyneet elämänkulun alamäissä melko hyvin. Noin 15 % oli sellaisia joita lama oli koetellut tavallista enemmän.
Taloudelliset ongelmat elämässä vaikuttivat luonnollisesti ihmisten elämässä nimenomaan ongelmien kasautumisena. Esimerkiksi heikko työtilanne vaikutti masentuneisuutena ja vihamielisenä vuorovaikutuksena parisuhteessa. Stressin vaikutukset lisääntyivät jos julkista tukea ei ollut saatavilla.

Oppimistehtävä 2 a
Miksi aikuisopintoja opiskelemaan?
Tärkein syy omalla kohdallani on virkaan pätevöityminen. Rehtorin määräaikainen toimi voidaan vakinaista sen jälkeen kun olen suorittanut aikuiskasvatuksen 35 opintoviikon kokonaisuuden. Viime vuonna sain suoritettua opetushallinnon tutkinnon ja nyt on tämän vuoro.
Mutta tämä ei ole ainoa syy. Takana on motiivi elinikäisestä oppimisesta. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt miten tärkeää on itsensä jatkuva kehittäminen ja kouluttaminen. Koska työelämässä ja yhteiskunnassa eletään jatkuvien muutosten keskellä tämä vaikuttaa omaan työhön. Informaatioyhteiskunnassa tietoa on jatkuvasti saatavissa. Meidän aikaamme "vaivaa" selvä informaatiotulva.
Tästä hyvä esimerkkinä on seuraavat luvut. Isä meidän rukouksessa on 63 sanaa, käskyt selityksineen on noin 230 sanaa, Amerikan perustuslaissa on noin 2300 sanaa, mutta sen sijaan pelkästään Euroopan Unionin hanhenmaksadirektiivissä on yli 23.000 sanaa. Vastaava informaatiotulva voi vaivata myös aikuisopiskelussa.
Ydin ei ole siinä etteikö informaatiota olisi saatavana vaan siinä että sitä pitää pystyä itse suodattamaan. Aikuisopiskelussa pidän tärkeänä mahdollisuutta kehittää itseäni omalla aikataululla. Myös itseohjautuvuuden periaate on hyvä tausta työskentelyyn. Aikuisopiskelu tässä elämänvaiheessa on toisaalta hyvin raskasta, sillä myös vaimoni jatkoi opiskeluja pätevöityäkseen esikouluopettajaksi. Kun lisäksi kolme lasta on koulussa ja yksi esikoulussa perheemme rytmin määrittää kokonaan opiskelu. Aikuisopiskelu vaatii paljon organisointia, itsekuria ja motivaatiota. Toisaalta se myös antaa sen verran paljon että mielellään jatkaa opiskelua.
Vanha nuoruuden opiskeluystäväni Ulla opiskelee myös aikuiskasvatusta pätevöityäkseen opettajaksi. Hänen tiensä oli sellainen, että hän luki ensin nuorisonohjaajaksi ja työskenteli siinä työssä vuosia. Perheen kasvaessa ja iän karttuessa hän alkoi miettimään muita mahdollisuuksia kuin epäsäännöllinen nuorisotyö. Ulla alkoi toimia sivutoimisena opettajana ja jossakin vaiheessa otti virkavapaata työstään nuoriso-ohjaajana ja toimi opettajana paikkakuntansa kouluissa. Jossakin vaiheessa tuli vastaan vakinaisen viran saaminen ja Ulla alkoi miettiä mahdollisuuksia pätevöityä.
Niin hän aloitti aikuisopinnot ja tykkää mahdollisuudesta opiskella omassa tahdissa. Äidin opiskelu vaatii paljon koko perheeltä ja puoliso on ottanut paljon vastuuta kodista äidin opiskelujaksojen aikana. Kasvavat lapset ovat ymmärtäneet äidin opiskelun tärkeyden ja tavallaan kannustaneet jatkamaan opintoja.
Ullan mielestä aikuisopiskelussa on hienoa oman aikataulun luominen. Toisaalta opintojaksot on rakennettu mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Jonkin verran tulee ajoa kodin ja opiskelupaikan välillä, joka toisaalta rasittaa. Mutta silloin on myös mahdollisuus keskittyä paremmin opiskeluun kun tietyt velvollisuudet ovat kauempana.
Ullan tavoitteena on muutaman vuoden sisällä saada vaadittavat suoritukset ja tutkinto, jotta hän saa vakituisen opettajan paikan omalta kotiseudultaan. Vakituinen toimi, säännölliset työajat, innostava ja haasteellinen työ motivoivat häntä jatkamaan aikuisopiskelijana.
Minun ja Ullan aikuisopiskelujen erilaisuus on siinä, että asun itse kaupungissa, jossa on mahdollisuus opiskella paremmin. Kaupungista löytyy kirjastot, kesäyliopisto, opettajien koulutuslaitos ja mahdollisuus tenttiä omalla opiskelupaikkakunnalla. Ulla asuu pienellä maaseutupaikkakunnalla ja joutuu suorittamaan osan opinnoista muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoaan. Osalle opinnoista Ulla sai järjestettyä tenttimahdollisuuden omalla paikkakunnalla. Ulla on pystynyt hyödyntämään aikaisemmassa työssään oppimiaan asioita opiskelussa. Minun kohdalla on ollut enemmän uuden oppimista jossa varsinaisesta työstä ei ole ollut niin paljon hyötyä. Meidän molempien perheet ovat sopeutuneet tilanteeseen hyvin ja saamme opiskella kannustavassa ilmapiirissä. Toisaalta aikuisopiskelu verottaa meillä molemmilla ystävien ja sukulaisten tapaamista ja myös harrastuksia.
Meillä molemmilla on keski-ikä menossa ja motiivi opiskeluun ja sen mukana vakinaisen viran saamiseen on korkea. Siksi aikuisopiskeluja kannattaa harjoittaa.

2 b
"Isovanhempani, vanhempani ja minä suomalaisen yhteiskunnan muutoksen pyörteissä"
"Nuoruus on vain ohimenevä häiriötila" väitti joku kyynisesti. Mutta onko lapsuus myös sitä. Lapsuushan on pitkälti 1700-luvun romanttisen aatevirtausten keksintö. Lapsessa tapahtuvaa ja muuttumista ei kuitenkaan ole voinut kukaan olla huomaamatta aikaisemminkin. Ihmisen eri ikäkausien rajoitusten ja mahdollisuuksien oivaltaminen ei vielä ole levinnyt läpikotaisin koko ihmiskuntaan. Lapsia pidetään edelleen monissa maissa pienikokoisina aikuisina. Monissa maissa voi nähdä reippaita pikkuaikuisia tehtaassa tekemässä raskasta aikuisten työtä.
Joissakin maissa ja yhteiskunnissa on menty toiseen äärilaitaan. Lapsi on erotettu muusta yhteiskunnasta kasvatettavaksi ja koulutettavaksi sitä varten varattuihin yhteisöihin esim. päiväkoteihin ja kouluihin. Tällöin lapsi ei osallistu vanhempien jokapäiväisiin tehtäviin. Tällöin lapsen käsitys ansiotyöstä on hatara.
Nykyajan yhteiskunnan kasvatusinstituutioissa lapsi sosiaalistuu keinotekoiseen lasten kasvatusmaailmaan joka poikkeaa olennaisesti aikuisten sosiaalisesta ympäristöstä. Tällöin lapselle pyritään luomaan erittäin edulliset olosuhteet elämässä välttämättömien tietojen, taitojen ja muiden valmiuksien omaksumiseen. Tuo omaksuminen tapahtuu keinotekoisissa yhteisöissä jossa kosketus aikuisen arkeen on vähäinen.
Kun lapsuutta on korostettu yhteiskunnassa seurauksena on olut aikuisena saatavana koulutuksen merkityksen väheneminen. Yhteiskunnan varatessa resurssit lasten käyttöön on aikuisten kouluttaminen samalla joutunut sivuun. Tätä kehitystä on vauhdittanut se, että lapsen omaksumiskyky on parempi kuin aikuisen. Kun koulutustoimet on tarkoituksenmukaisesti kohdennettu lapsuuteen ja nuoruuteen seurauksena on mielestäni se että lapsia on helpompi opettaa kuin aikuisia. Lapsella on paremmin mahdollisuuksia omaksua tiettyjä oppimistuloksia ja tällä on vaikutusta koko elämään.
Toisaalta kasvatus on mielestäni tänään vaikeampaa kuin ennen. Siihen on monia syitä. Yhtenä syynä on yhtenäiskulttuurin murtuminen ja pirstoutuminen. Tarjonta ja mahdollisuudet ovat aivan erilaiset tämän ajan lapselle kuin ennen. Lapsen kasvatukseen vaikuttaa esim. vertaisryhmät. Toisena merkittävänä tekijänä on joukkotiedotus, jossa symbolisoituu ajan muutos. Kolmas vaikuttava tekijä on kasvatuksen ammatillistuminen ja asiantuntijavaltaistuminen. Neljänneksi nykyihmisen identiteetin etsintä joka on tuonut mukanaan jatkuvan elämänsuunnittelun ajatuksen.
Tällöin on syntynyt moderni ihminen, jonka identiteetti on laajentunut kahteen suuntaan. Toisaalta maailmanlaajuiset vaikutteet ja toisaalta henkilökohtaiset suunnitelmat. Kun tähän lisätään Antikaisen mukaan taloudellinen rationalisointi ja julkisten palvelusten leikkaaminen seurauksena on uusi tyyppikäsite: itsen varassa toimiva.
Tältä pohjalta kasvatus on tänään vaikeampaa kuin ennen vaikka tänään siihen on paremmat tiedolliset edellytykset. Siitä huolimatta lapsia tulee kasvattaa itsenäisyyteen ja oppimaan elämään yhteiskunnan muutosten pyörteissä.
Siksi yhteiskunnan on hyvä panostaa lapsuuteen, jotta ihmisen elämässä voisi toteutua elinikäisen oppimisen periaate. Silloin ihmisen on kasvatuksen tuloksena opittava valitsemaan itse.
Kun ennen aviopuolison valitsi vanhemmat niin tulevaisuudessa sen tekee tietokone. Vielä nyt voidaan lasta kasvattaa valitsemaan itse. Se onkin vaikea valinta.
Oppimistehtävä 2 c
Yhteiskuntatieteet tarkastelee ihmisen elämänkulkua eri käsittein. Psykologit puhuvat yksilö- ja yhteisökehityksestä. Ihmisen sosiaalistuminen tapahtuu toiminnassa ja siksi on vaikeaa erottaa sosialisaatiota erilliseksi tapahtumaksi vaan paljolti kaikkeen sosiaaliseen toimintaan liittyväksi. Se on luonteeltaan vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa.
Psykologisessa tutkimuksessa tehdään ero ihmisen sosiaalistumisen ja yksilöitymisen välillä. Ihmisen sosiaalisella kehityksellä nähdään kaksi funktiota. Ensiksi sosialisaatio on muihin liittymistä ja sitä kautta yhteiskuntaan integroitumista ja toiseksi yksilöityminen eli ihmisen minä tunteen ja persoonallisen identiteetin kehittymistä.
Eräissä sosialisaatiota koskevissa teorioissa yksilö ja yhteiskunta nähdään varsin erillisinä ja vastakkaisina. Freudin mukaan sosiaalistuminen merkitsee seksuaalisuuden ja väkivallan viettien torjumista sekä samalla syyllisyydentuntoja ja elämysten kaventumista.
Yksilöityminen voidaan sosiologiassa nähdä yhteiskunnallisesti tuotettuna yksilöllistymisenä. Sitä individualismi instituutiona ja ideologiana merkitsee. Sosialisaatiossa erotetaan eri vaiheita kuten primaari ja sekundaari sosialisaatio. Primaarinen alkaa jo lapsuudessa ja sen tuloksena muodostuu minuus ja persoonallinen identiteetti. Sekundaarinen sosialisaatio painottuu myöhempiin vuosiin ja merkitsee osallistumista yhteiskunnan jäsenyyteen. Sitä ilmaistaan sosiaalistumisena rooleihin.
Sosiaaliprosessilla on kaksoisfunktio. Sen rinnalla tapahtuu niiden yksilöllisten valmiuksien kehittyminen, joiden avulla yksilö voi paremmin hallita sosiaalistumistaan. Sosialisaatiossa "uusinnetaan ja tuotetaan" näin myös yhteiskunnan rakenne.
Ullan opintiessä on nähtävissä tietyt psykologiset ja sosiologiset syyt opiskella aikuiskasvatusta. Ympäristön taholta tulevat odotukset vaikuttivat hänen haluunsa kehittää persoonallista identiteettiä kasvatuksen ja koulutuksen kautta. Samalla hän halusi yhä paremmin integroitua oman alueensa yhteiskuntaan myös työn kautta. Samalla koulutuksessa hän voi kehittää identiteettiään. Opettajana hänen roolinsa yhteiskunnassa on ehkä merkittävämpi kuin aikaisempi työ. Oman aseman saavuttamiseksi hän tarvitsee myös muodollisen pätevyyden. Yhteisö tarvitsee hänen yksilöllisiä taitojaan.
Omalla kohdalla yksilöllinen kehittyminen kuuluu osana yhteisöön integroitumisessa. Mutta samalla se on oman ammatillisen identiteetin vahvistamista pätevöitymällä. Elämänkulussani on nähtävissä miten vanheneminen pakottaa ottamaan paikan yhteiskunnassa eri tavalla. Viran puolesta tulee monia uusia tilanteita, joissa roolikäyttäytymisellä on suuri merkitys. Voin omalla kasvullani ja koulutuksellani olla rakentamassa yhteiskuntaa.
Samanaikaisesti yhteiskunta muokkaa minua jotta persoonalliset puoleni voisivat paremmin palvella yhteiskuntaa. Se vaatii oman sosiaalistumisen hallintaa kaikilla tasoilla. Toivottavasti se ei kuitenkaan tukahduta lapsuudessa opittuja arvoja ja asenteita. Siihen kuuluu elämänviisaus, jonka kuulin nuorena.
Elää elämäänsä ja elämän mittaan toipua siitä - sitä kyllä voisi sanoa elämäntehtäväksi.




Oppimistehtävä 2 d
Otalalle muutos ei ole uhka vaan mahdollisuus
Tekn. tri Leenamaija Otalan kirja haastaa niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnankin muutokseen. Jatkuva muutoksessa pysyminen vaatii yhä enemmän ajan hermolla olemista ja elinikäistä oppimista. Ihmiseen on sisäänrakennettu muutoksen vastustaminen. Ihminen ja sen mukana yhteisö ja yhteiskunta vastustaa muutosta niin kauan kunnes muuttumattomuus on kipeämpää kuin muutos.
Otala lähtee kirjassaan muuttuvan maailman tilanteesta, joka vaikuttaa esim. työssä kilpailussa ja uusiutuvassa pätevyydessä. Unelma elinikäisestä työpaikasta yhdessä paikassa on enää unelma monille. Parhaiten menestyvät ne, jotka uskaltavat heittäytyä muutokseen. Yksilön muutos näkyy heti myös organisaatiossa. Tällöin organisaatio saa olla yksilöiden kautta kasvattamassa oppivia muutoksessa eläviä yksilöitä.
Elinikäisessä oppimisessa lähdetään Otalan mielestä liikkeelle edellytysten selvittämisessä. Tällöin pitää pohtia esim. asenteiden merkitystä, tarpeita, rahoitusta, toimintamalleja ja suorituskykyä. Kaikella tällä on merkitystä oppimiselle ja muutokselle.
Organisaatio joka oppii muutoksen kautta on aina myös uusiutuva organisaatio. Silloin organisaatio kulkee oppimiskehässä (s.140-) jossa suunnitteluun kuuluu tiedon hankinta. Sitä seuraa tiedon liittäminen toimintaympäristöön eli tekeminen. Tämän jälkeen tulee yhteinen tiedon tulkinta eli arviointi jota seuraa yhteinen tiedon tulkinta eli käsitteiden ja mallien luominen.
Oppivassa organisaatiossa on osatekijöitä, jotka tulee huomioida. Visioilla ja tavoitteilla on merkitystä myös yrityksen kulttuuriin. Siinä ratkaisevana taustana on johtajuus organisaatiossa. "Jotta jokainen ei johtaisi itseään omaan suuntaansa, on tärkeää, että kaikki tuntevat maalin eli tavoitteen" (s.162). Silloin tulee pyrkiä jatkuvaan kehitykseen eikä vain hetken hurmaan.
Elinikäinen oppiminen on Otalan mielestä jatkuvaa kehittämistä. Oppimista voidaan edistää monella tavalla mutta se vaatii työkaluja. Henkilöstöä tulee jatkuvasti kehittää esim. tulosten mittaamisella ja oppimismahdollisuuksien luomisella. Se voi merkitä uusien roolien omaksumista. Oppivien yhteisöjen tulee luoda uudet strategiat johon kuuluu mm. tekniikan ja median kanssa eläminen.
Elinikäinen oppiminen on yksilön ja yhteisön muutos joka vaikuttaa yhteiskuntaan. Se jatkuu koko elämän, jossa yksilöt vastaavat itse omasta edistymisestään. Arvostelu mittaa edistymistä, jossa yksilön kyvyt arvot ja ryhmähenki ovat yhtä tärkeitä kuin tieto.
Tällöin oppiminen on kaikkien yhteistyötä ja yhteinen tavoite. Otalan kirja haastaa tähän prosessiin meidät jokaisen. Hänen tulkinta on että yksilön muutos on samalla yhteiskunnan muutos. Sillin elinikäinen oppiminen vaikuttaa kaikkiin.
Muutos on mahdollisuus eikä uhka.

Oppimistehtävä 2e
Eräs afrikkalainen mies vieraili Suomessa vuosia sitten. Hän näki paljon hyvin toimeen tulevia ihmisiä jotka söivät hyvin hienossa ravintoloissa. Hänelle kerrottiin, että Suomessa on menossa lama. Hän vastasi, että "olisipa meilläkin tällainen lama"
Laman ja työttömyyden ongelmaan liittyy eriarvoisuus. Se kohtasi osaa kansasta kovalla kädellä kun taas suurempi enemmistö selvisi vähemmällä. Siksi afrikkalaisen miehen oli vaikea ymmärtää mistä lamassa oli kyse?
Ajattelen lamaa ja työttömyyttä tänään aluepoliittisesti. Suomalainen lamahan johtui muutamista tekijöistä. Muun muassa idän viennin väheneminen, luottokuplan puhkeaminen, ylikuumentunut korkeasuhdanne, tietyt rakenteelliset tekijät ja 1980-90 lukujen taitteen rahapolitiikka. Lama joka on makrotalouden käsite koskettaa nimenomaan yksilöä. Vaikka pahimmasta lamasta ollaan päästy ongelmana on paikoittain erittäin suuri työttömyys.
Tämän työttömyyden seurauksena on tullut aluepoliittinen eriarvoisuus. Suomessa tällä hetkellä muutaman kasvukeskusta kasvaa maaseudun ja pienten alueiden kustannuksella. Kun tietynlainen savupiipputeollisuus ei enää vedä seurauksena on suuret työttömyysluvut monilla alueilla. Muuttotappioalueilla laman ja työttömyyden seurauksena alkaa kierre jota on vaikea katkaista. Kun koulutettu ja osaava nuori väki pakkautuu työn perässä kasvikeskuksiin seurauksena on tyhjenevä maaseutu. On ennustettu että muutamanvuoden kuluttua meillä on useita vanhusten kuntia, joissa tärkeimmät peruspalvelut liittyy vain vanhustenhuoltoon. Tällöin kuntien väestörakenne kieroutuu ja samalla kasvukeskukset joutuvat kohtaaman tosi suuria ongelmia.
Siksi laman ja työttömyyden seuraukset ovat myös aluepoliittisia ongelmia. Yksilön kohdalla lama ja työttömyys vaikuttaa voimakkaasti perheeseen ja parisuhteeseen. Jo 1930-luvulla tutkimuksissa todettiin laman kielteiset vaikutukset parisuhteeseen. Työttömyyden vaikutus vaikuttaa esim. isän ja lapsien vuorovaikutukseen. Monelle isälle on suuri häpeä työttömyys ja myös lapsi kokee sen kipeänä. Tulojen laskulla on heti vaikutusta esim. lasten pukeutumisessa ja harrastuksissa. Seurauksena on usein perheissä masennusta, aggressiivisuutta ja jännitystä.
Miehillä ja naisilla on pitkälti erilaiset mallit ratkaista lamasta ja työttömyydestä johtuvia ongelmia. Miehillä oli paljon masentuneisuutta ja vihamielistä vuorovaikutusta parisuhteessa. Miehillä taloudellisilla asioilla oli suurempi merkitys kuin naisilla. Naisten työura on yleensä lyhyempi ja naiset ajattelevat tulevaisuuttaan enemmän perheroolien kannalta.
Tietyillä maaseutualueilla esim. viennin romahtaminen ja tuotantokustannusten kohoaminen saivat aikaan suunnatonta stressiä konkursseja, työttömyyttä ja taloudellista ahdinkoa. Tässäkin oli selvästi nähtävissä laman ja työttömyyden aluepoliittiset merkitykset. Lamasta ja työttömyydestä kärsi koko maa, mutta sen vaikutukset olivat erilaisia eri puolilla maata.