KOKONAISNÄKEYMYSTÄ KOULUTUKSEEN

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
Savonlinnan kristillinen opisto
Kristillisdemokraatit
Etelä-Savon vaalipiiri

Suomalainen koulutusjärjestelmä on todettu Pisa-tutkimuksia myöten maailman kärkiluokkaan kuuluvaksi.
Ja näin onkin. Suomalaisen sivistyksen takana on kolme K-kirjaimella alkavaa instituutiota, joiden varassa pitkälti suomalainen sivistys lepää. Kirkko, koulu ja kirjasto ovat kaikki osaltaan huolehtineet siitä, että olemme esimerkiksi maailman vähiten korruptunein yhteiskunta. Koulutuskeskusteluun on viime vuosina tullut puhe huippuyksiköistä. Useimmiten se liitetään korkeakouluihin, vaikka todellisia huippuyksiköitä ovat esikoulut ja peruskoulujen ala-asteet. Puuhun mennään juurta pitkin eikä suoraan latvaan.
Siksi politiikassa tulee huolehtia siitä, että perusopetuksen ryhmäkoot ovat riittävän pienet, tukiopetukselle ja erityisopetukselle luodaan lisää resursseja ja opetuksen tukipalveluja lisätään. Erityistä huolta on kannettava siitä lisääntyvästä joukosta, joka putoaa jo peruskoulun jälkeen pois koulutuksesta ja jää vaille lukio-koulutusta ja ammatillista tutkintoa.

Tavoitteena tulee olla, että keskeyttäminen vähenee kaikilla koulutustasoilla. Myös liian suoraviivaista putkiajattelua tulee välttää. Koska ihmisten taustat ja kokemukset ovat erilaisia tulee suoda myös erilaisia koulutusväyliä, jota tarjoavat esimerkiksi oppisopimuskouluts, kymppi-luokat ja kansanopistojen vapaan sivistystyön linjat. Nämä jälkimmäiset linjat tulee saada myös opinto-sosiaalisten etujen piiriin, niinkuin muukin koulutus.

Ammatillisen koulutuksen arvostusta tulee lisätä ja ammattikorkeakoulutukselle ja yliopistolliselle koulutukselle sekä turkimukselle tulee taata ne resurssit, jotta Suomi pysyy kilpailussa mukana.
Yleensäkin ihmisiä tulisi kannustaa elinikäiseen oppimiseen, mihin eri oppilaitosmuodot ja erilaiset oppimismetodit antavat mahdollisuuden. Myös vapaatavoitteista koulutusta tulee tukea opintokeskusten, kansalaisopistojen, kesäyliopistojen, urheiluopistojen, musiikkiopistojen ja vastaavien kautta.
Opettajien ja muun koulujen henkilökunnan työhyvinvointiin ja lisäkoulutukseen tulee luoda resursseja. Kouluihin ja oppilaitoksiin tulee saada päteviä opettajia ja muuta henkilökuntaa. Toimivien oppilaitosten rakennuskanta on saatava kuntoon. Myös eri arvotaustoista tulevat pienet oppilaitokset sekä lähi-koulut tulee nähdä arvona sisänsä moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Koulutus ja sivistys tulee nähdä arvona ja satsauksena tulevaisuuteen, jonka hedelmiä ei aina heti nähdä.
Suomalaisen sivistysvaltion perusteita ei tule enää kuoria, vaan kouluille tulee antaa resurssit hoitaa arvokasta tehtäväänsä. Tarvitsemme kokonaisnäkemystä koulutukseen, jossa erilaiset oppilaitosmuodot nähdään mahdollisuuksina ja Suomalaisen sivistyksen ylläpitäjinä.